Ihmettelen tahoja, jotka epätoivoisesti vastustavat EU:n asetusta luonnon ennallistamisesta. Onhan hintalappu hankkeelle iso, arviolta vajaa miljardi euroa vuosittain. Todennäköisesti huomattavasti vähemmilläkin kustannuksilla päästään toivottuun lopputulokseen. Kustannukset riippuvat paljolti siitä, mitä toimenpiteitä tehdään turvemaapohjaisille metsille ja pelloille. Mutta löytyihän eurot valtion kassasta Fortumin töppäilyjen korjaamiseenkin. llmaakin on ostettu Saksasta miljardien edestä.

Suomessa on tuhansia ja tuhansia hehtaareja turhaan ojitettuja soita. Ojitukset ovat tuottaneet valtavia tappioita Suomen kansantaloudelle. Ne ovat tuhonneet suoluontoa, hyviä marjasoita, pilanneet tuhansittain järviä, jokia, puroja ja ojia mutavellillä. Ennallistamistoimet toisivat työpaikkoja alueille, joissa niitä eniten kaivataan. Suomalaiset voisivat kehittää tekniikkaa ja tietotaitoa liittyen kunnostuksiin. Tätä osaamista on helppo myydä maailmalla. Luonnon ennallistaminen on investointi tulevaisuuteen ja tämä investointi tuottaisi toimiin osoitetut eurot aikanaan korkoineen takaisin luonnontuotteina, kunnostusten suunnittelijoiden, työntekijöiden ja yrittäjien maksamina veroina. Suomen imago maailman puhtaimpien vesistöjen maana saisi todellisuuspohjaa alleen.

Luonto metsineen, järvineen ja jokineen on meidän kotiympäristömme. Nähdään metsä muuna kuin selluna, polttoaineena tai sahatavarana. Pidetään luonnostamme huolta, kuka muu sitä pitäisi?