Me Ounasjokivarren asukkaat olemme odottaneet lohen ja meritaimenen paluuta kotijokeensa jo yli 70 vuotta. Pitkä odotus on päättymässä ja luotan siihen, että lupaviranomainen tekee Kemijoen kalavelvoitteen päivityksen siten, että se mahdollistaa vaelluskalojen paluun Ounasjokeen ja koko Kemijoen vesistöön. Tehokkaasti toimivien ohitusuomien valmistuttua vesivoimalaitosten käyttö muutetaan tukemaan ohitusuomien tehokasta toimintaa. Erityisesti Isohaarassa tapahtuvat lähes nollavirtaama tilanteet jäävät silloin historiaan.

Viime aikoina Ounasjoella ja muuallakin Kemijoen vesistössä on noussut suuri huoli kaivosten vesistöpäästöistä erityisesti erilaisten ksantaanien osalta. Suurkuusikon kaivoksella käytetään vuosittain 250 t ksantaania, joka on erittäin myrkyllisiä vesieliöstölle. Siitä kuinka paljon ksantaaneista pääsee Loukisen kautta Ounasjokeen ei ole tietoa. Lapissa on talviset olosuhteet noin puolet vuodesta ja silloin ksantaanit eivät hajoa vaan kulkeutuvat vesistössä ties minne saakka. Olen kuullut huolestuttavia viestejä siitä, että paikat, joista on iät ja ajat pyydetty koukuilla mateita, koukut ovat nyt saaneet pyytää tyhjää. Pyydänkin teitä lainsäätäjiä kiinnittämään tulevaisuudessa huomiota kaivosten vesistöpäästöjen tiukkaan hallintaan. Tavoitteena tulee olla kaivosten sisäinen veden kierto ja kaivoksista pääsee vesistöihin vain juomakelpoista vettä.

Toinen asia, josta Ounasjokivartiset ovat erittäin huolissaan, on vanhojen suo-ojitusten päästöt vesitöihin. Turhaan ojitetut suot kuormittavat edelleen jokia ja purojamme. Monet purot ovat tukehtuneet ojitusten tuomaan mutaan ja hiekkaan. Taimenen ja raakkujen elinympäristöt ovat monin paikoin tuhoutuneet. Aloitetaan luontoympäristön ennallistamistoimet soiden kunnostamisilla. Siitä hyötyvät niin suoluonto, vesistöjen vedenlaatu, kalasto ja ihminen. Soiden ennallistamien on parasta tulvasuojelua.