Alexander Stubbin tultua meidän tasavaltamme presidentiksi, moni luuli, että hänen lanseeraamansa käsite - arvopohjainen realismi - heittää historiaan rakkaan Paasikivi- Kekkosen – ulkopoliittisen linjan. ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, hanki ystävät läheltä vihulaiset kaukaa”.

 

Joku ehti jo määritellä Stubbin käsitteen tarkoittavan ”Hanki viholliset läheltä ja mahdolliset ystävät merten takaa”. Ehei Alexander on sisäistänyt sieluunsa Deng Xiaopingin viisauden ”Ei ole väliä onko raha dollari tai euro, kunhan se tulee minun taskuuni”.

Uutta on se, että ulkopolitiikassa käytetty doktriini arvopohjainen realismi on realisoitunut myös sisäpolitiikkamme, jossa se on saanut muotonsa ympäristötuhoministerin nerokkaan toiminnan myötä käsitteenä arvopohjainen ympäristörealismi.

 

Arvostettu ministerimme lausuu sujuvasti suustaan toimintansa tavoitearvoja: kestävä kehitys, puhdas energiantuotanto, vihreä siirtymä, vastuullinen metsätalous jne.

 

Ympäristörealismi ilmenee käytännön päätöksissä: heikennetään vesiensuojelun tasoa, edistetään järjettömiä pumppuvoimaloita, suojellaan vain satumetsiä, joita Suomessa ei ole, annetaan Fortumin ja Kemijoki Oy:n sekä Pohjolan Voiman mellastella mielensä mukaan Suomen vesistöissä.

 

Eli ympäristötuhoministeri on antanut käytännön esimerkein sisällön arvopohjaiselle realismille, jonka tavan ihminenkin ymmärtää ”Sanotaan yhtä ja tehdään toista”.

 

Jarmo Huhtala